Viime vuoden aikana olen saanut toden teolla kokea, miten suuri apu elämän kriiseissä on vertaistuesta. Olen siitä hyvin kiitollinen. Keväällä päähäni pälkähti, että aiheesta voisi tehdä jonkinlaisen tilkkutyönkin. Ajatus muhi Vuokon kurssille jo suunnitelman. Ehdin aloittaa työn kurssilla, ja suunnitelma muuttui tämän tuosta.  Valmiiksi työn sain tällä viikolla.

Aloitin tekemällä eri värisiä kaitaleyhdistelmiä, jotka täydensin äidin virkkaamilla ja nypläämillä pitseillä.

Palan päälle asettelin palan vanhasta pellavaisesta pöytäliinasta, johon olin piirtänyt vapaalla kädellä sydämen, jokaiseen palaan omanlaisensa. Ihan niinkuin vertaistukea antavat ystävätkin ovat omanlaisiansa.

Ompelin liinakankaan kiinni tilkkupalaan sydämen piirtoja pitkin ja sitten leikkasin aluskankaan näkyviin läheltä ompeluviivaa.

Sydämen reunan viimeistelin tiheällä siksakilla ja konekirjontalangalla.

Sydämet tikkasin palapelitikkauksella vapaaseen tyyliin ja niiden ympäriltä kaikutikkauksella.

Palojen reunoissa olikin sitten näpertämistä, kokosin nimittäin nekin paloista. Samalla kiinnitin paloihin avainlenkit ripustussysteemiä varten.

Tämmönen siitä sitten tuli. Työn nimeksi tuli Uusiovapaat.