Vihdoinkin olimme Pohjois-Norjassa. Karun kaunista maisemaa.

 

1716640.jpg 

 

Tien vierissä purojen varsilla kasvoi kulleroita. Niitä oli jo Suomen puolella, mutta kukat näyttivät pienentyvän mitä pohjoisemmaksi tultiin.

 

1716641.jpg

 

Lapinorvokki oli minulle uusi tuttavuus.

 

1716644.jpg

 

Kun oli noustu jonkin verran tunturiylängölle pysähdyimme kahvinkeittotauolle ”puiden siimekseen”. Näin pohjoisessa eivät tosiaan koivut kasva tuon korkeammiksi, puhumattakaan, että näkyisi havupuita. Maasto on oikeastaan pelkkää soraa ja vuoria. Jotkut kalliot olivat kuin peikkoja, odotti vain, koska ne heräävät eloon.

 

1716648.jpg

 

Kylmääkin oli, vain + 4 astetta ja kova tuuli. Kaivoin pitkät kalsarit kaapista. Siippakin luopui lomashortseistaan ja puki pitkät housut jalkaan.

 

Ajoimme Lakselviin päin. Tien vierelle ilmestyi kanjoni, jonka pohjalla ryöppysi vaahtoava joki.

 

1716649.jpg

 

Russenesin leirintäalueella kävi vilske. Epäilimme, löytyykö paikkaa ollenkaan. Kuuntelin odottaessamme opastytön ruotsin murretta. Sanoin Siipalle, että kokeile puhua sille suomea. Hyvin kävi, selvästi Suomesta kotoisin oleva nuori nainen kertoi, että hotellirakennuksen takana on vielä tilaa. Saimme sovitettua automme sinne, mutta pelkäsimme, josko yö olisi levoton. Mitä vielä, ihan rauhallista ja uni maittoi.

 

Aamulla lähdimme taas kohti päämääräämme Nordkappia. Tie kulki pitkin Porsangerin vuonon rantaa. Kalliot olivat liuskeisia ja välillä toisella puolen tietä pudotus mereen oli sellainen, että eipä paljon tehnyt mieli muuta kuin hiljaa lauleskella. Siippa kysyi siihen: ”Vetasenko vähä reunempaa?”  Kerroin, että ihan hyvä näin, kiitos vaan.

 

1716652.jpg

 

Kahvinkeittotauolla lähistöllä huomasin poroja. Menin hissun kissun lähemmäksi välillä kameralla heitä osoitellen. Kun olin noin 50 metrin päässä, vahtiporo nousi seisomaan. Laitoin peruutusvaihteen päälle. Ei ollut mitään hinkua tutustua Herra Poron sarviin.

 

1716654.jpg

 

Alueella kasvoi mättäittäin siellä täällä tunturikohokkia keskellä kivikkoa. Kasvi suosii kalkkista maaperää, sen vuoksi sitä esiintyy Suomessa vain Enontekiöllä ja Utsjoella.

 

1716656.jpg

 

Täällä ei muuten enää hyttysiä näkynyt eikä kuulunut. Tuuli tuiversi jatkuvasti, se vei turhat ötökät mennessään.

Huomasimme seurata myös vuorovettä. Kun tulimme Norjaan iltapäivällä, oli laskuveden aika, levät olivat kuivilla. Illalla vesiraja alkoi nousta, joissakin kohtaa aika nopeastikin. Aamulla vuorovesi taas alkoi laskea. Tuli mieleen vanhanajan Viisikko-kirjat, niissä aina porukka joutui pulaan vuoroveden tähden.

 

Tulimme tunnelin päähän, joka veisi meidät meren ali Magerøyan saarelle. Yli 6 km pitkän tunnelin uumenissa vähän hirvitti, kun ajatteli vesimassoja, jotka lilluivat päidemme yllä. Toisessa päässä tuli maksun aika. Tunnelin käytöstä jouduimme pulittamaan huikeat 507 kruunua. Euroihin tottuneelle summa tuntui valtavalta.

 

Saarella oli taas tiukkoja mutkia, joissa toisella puolen oli kallio ja toisella puolen jyrkkä pudotus rotkoon. Nyt ne pudotukset olivat enempi Siipan eli ajajan puolella tietä ja kummasti auto alkoi kulkea hitaammin ja keskemmällä tietä. Välillä ajoimme ihan pilven sisässä, sillä ne suorastaan roikkuivat maaston yllä.

 

Nordkappin portille saavuimme ja taas alkoi rahastus. Alueelle pääsi hintaan 200 NOK/ hlö. Sillä sitten sai oleilla alueella pari päivää. Meillä ei kyllä ollut aikomus olla niin pitkään, sillä pilvisellä kostealla kelillä tuskin keskiyön aurinkoa näkisi näinkään ihmeellisellä paikalla. Parkkeerasimme auton, olimme pilvessä. Hyvä kun parkkipaikan reunoilla olevat kivet erotti. Hetkeksi pilvi oheni ja saatoin erottaa sadan metrin päässä jonkin rakennuksen hahmon. Suuntasimme sinne, Nordkapp-halliin. Ilma oli kylmä, +2 astetta. Menimme maanalaista käytävää pitkin kuninkaan näköalapaikalle ja näkymät olisivat varmaan olleet hulppeat, jos olisi ollut selkeää. Kun oikein tarkasti katselee, niin eikös siellä pilven keskellä häämötäkin Jäämeren laineet?

 

1716657.jpg

 

Menimme takaisin sisään, katsastimme käytävän varrella olevan mukavan hämyisen kappelin ja katselimme panoraamaelokuvan Nordkappista. Se oli ihan kohdallaan nyt, kun muuten ei mitään selkoa ympäristöstä saanut. Oikein hyvin tehty leffa, hyvä kun osuttiin oikeaan aikaan paikalle. Elokuvan jälkeen menimme pihalta tiiraamaan Jäämerelle päin. Eikös tuolla kallionhalkeaman pohjalla ole jotain…

 

1716659.jpg

 

Nordkappin tunnus maapallo sentään näkyi vähän matkan päähän.

 

1716660.jpg

 

Tulossa oli vielä tunnelimaksu takaisin mennessä, joten ei tullut mieleen syödä Nordkappin ravintolassa gourmet-ateriaa. Saarioisten maksalaatikko Empussa maistui ihan hirveen hyvältä!

 

Herkullisen lounaan jälkeen lähdimme paluumatkalle. Poikkesimme Honningsvågin kaupunkiin. Se sijaitsi karulla saarella tunturien kainalossa. Väriä paikkaan toivat eriväriset pirteät talot.

 

1716664.jpg

 

Matkalla tuli lähes joka mutkan takaa turistibussi vastaan. Tai sitten matkailuauto. Olipa hyvä, kun lähdimme ajoissa liikkeelle. Automäärää katsoessa melkein tunsi tönivän ihmisruuhkan Nordkappilla. Aikaisella aamuherätyksellä vältimme ruuhkan.

 

Selvittyämme taas hirmuisen tuntuisesta tunnelimaksusta jatkoimme matkaa kohti Hammerfestiä. Matkalla tuli mieleen, että onhan näitä karuja pohjoisen paikkoja jo nähty. Rovaniemellä odotti näyttely, joka olisi maanantaisin kiinni. Jos pääsisimme sunnuntaina Suomen puolelle ja näyttelyyn, pääsisimme kaksi päivää aikaisemmin kotiin. Tuumasta toimeen, käännyimmekin Altaan päin. Sieltä ajelimme Eibyelvan solaa pitkin Kautokeinoon päin.

 

1716668.jpg

 

Maasissa piti olla leirintäalue norjalaisen kartan mukaan, mutta paikan päällä ei ollut minkäänlaista merkkiä siitä. Eteenpäin vaan, vihdoin Kautokeinossa saatiin leiriytyä.

 

Seuraavana aamuna varhain jatkettiin matkaa Suomen puolelle. Enontekiö nukkui vielä vanhurskaan sunnuntaiunta, kun ohitimme sen. Pallastunturin hotellilla saimme kahvia.

 

Rovaniemelle saavuimme vihdoin kauhean nälän kanssa. Arktikum tuli kuitenkin eteen ensin. Sen kahvilassa ihastelin valtakunnallisen tilkkutyönäyttelyn töitä ja Siipan kanssa katseltiin muutkin näyttelyt. Paikan menu ei kuitenkaan nälästä huolimatta kiinnostanut Siippaa, oli kuulemma liian kallista. Menimme keskustaan miehen halutessa lappilaista erikoisruokaa edullisesti. Mahdoton yhtälö, nälkä oli mieletön ja minulta loppui pinna. Marssin kohti Fransmannia sanoen, että tuonne menen ja syön vaikka mies tuumaisi mitä. Hyvää oli ruoka siellä ja nälkä lähti. Keskustelimme vielä tovin siitä, miten ruuan erikoisuus vaikuttaa aterian hintaan…

 

Rovaniemen taidemuseossa oli jatkoa valtakunnalliselle tilkkutyönäyttelylle. Monia varsin vaikuttavia töitä, näyttely elämyksiä ja ideoita täynnä. Sen päälle ajoimme vielä Oulun Nallikariin yöksi. Aamulla jatkoimme Jalasjärven Juustoportin kautta kotiin. Oli mukava tulla kotiin, nähdä, että täällä nurmikko kasvaa ja kukatkin oli Poika kotolaisena muistanut kastella. Jotain tuliaisia tuli mukana, kuvassa yksi kummajainen Norjasta, rasvaton maitopurkki. Ihan käsittämätöntä, että rasvattoman maidon purkin kuviot ovat pinkit!

 

1716670.jpg

 

Ps. Olen yrittänyt pestä vaatteista pois Offin hajua. Kaikista ei ole lähtenyt yhdellä pesulla, ja autossakin on lievä lemu jäljellä. Osui nappiin Pojalle ostamani paidan viesti: Haatanan hääsket…