Perjantaiaamu Pekingissä alkoi aurinkoisena mutta kylmänä. Jäätävä tuuli ryöpytti puita Taivaan temppelin puistossa, jota sanotaan pekingiläisten olohuoneeksi. Kylmästä säästä huolimatta ihmisiä oli kerääntynyt harrastamaan erilaisia tansseja puistoon. Radion sävelten myötä tanssittiin niin länsimaisia kuin paikallisiakin tansseja.

 

1%20l%C3%A4nsimaista%20tanssia.jpg

 

Katetussa käytävässä ihmiset vaihtoivat kuulumisia, pelasivat korttia tai shakkia sekä tekivät käsitöitä.

 

2%20olohuone.jpg

 

Lemmikkilintujakin näkyi ulkoilemassa isäntiensä kanssa.

 

4%20lemmikkilintu.jpg

 

Puistossa oli vanhoja isoja puita. Tuija ei koskaan kasva Suomessa tällaiseksi.

 

3%20vanha%20tuija.jpg

 

Puiston kuuluisin rakennus on Hyvien satojen puolesta rukoilemisen halli. Sinne keisari joukkoineen meni kerran vuodessa rukoilemaan. Tämän vuoksi koko kulkureitti tyhjennettiin tavallisesta rahvaasta.

 

5%20hyvien%20satojen%20puolesta%20rukoil

 

Puiston suojaisemmissa paikoissa harjoitteli pari kuoroa. Toinen ryhmä lauloi selkeästi Rekiretkeä: ”kulkuset, kulkuset…” ja toinen aurinkoisella paikallaan veteli ”O sole mio’ta”, molemmat kiinaksi.

 

6%20kuoroharjoitus.jpg

 

Puiston eteläpäässä sijaitsi paikka, jossa keisari oli pitänyt puheita joukoilleen. Paikalla oli ns. kaikukivi, joka toimi kuin kovaääninen, kun sen tietyssä kohdassa seisoi ja puhui. Ison väenpaljouden ja liikenteen takia kaiku ei toiminut, mutta opas löysi kyllä oikean kohdan kivestä ja kertoi, että silloin oma ääni kaikuu jännästi korvissa.

 

7%20kaikukivi.jpg

 

Taivaan temppelin puistossa joimme vielä kuumat teet. Sen jälkeen menimme Antiikkimarkkinoille. Sen yhteydessä oli myös iso katettu kirpputori. Kylmän sään takia niin myyjiä kuin asiakkaitakin oli vähän. Suuri osa heistä myi samoja tuotteita, kiinalaista aitoa jadea, valettu viime viikolla sekä aitoa kiinalaista antiikkia, koottu edellisviikolla. Täällä eivät myyjät olleet niin aggressiivisia kuin sisäkirppareilla, mutta tinkiminen kuului tietenkin asiaan. Pieni lihavaa budhaa esittävä patsas ja kissamaalaus lähti mukaan.

 

8%20antiikkimarkkinat.jpg

Iltapäivä meni huilauksessa ja pakkaamisessa. Saimme kuin saimmekin kaikki mahtumaan mukaan, mutta laukut olivat kyllä täynnä kuin tiineet sammakot. Illan kruunasi Pekingin ankka-päivällinen. Runsaista alkupaloista huolimatta meidän porukka söi puolitoista ankkaa. Lisäksi tuli maistettua kiinalaista snapsia, joka kuulemma maistui lähinnä pontikalta. Ei ollut hääviä, mutta alas meni. Kiinalaisista sapuskoista kerron vielä lisää myöhemmin.

 

9%20pekingin%20ankkaa.jpg

 

Lauantaiaamuna katselimme hotellin puutarhaa ja joimme pikakahvista tehtyä myrkkyä viimeisen kerran.

 

10%20hotellin%20puutarha.jpg

 

Aamiaisen jälkeen meidät kyydittiin lentokentälle, jätimme laukut, matkustimme junalla taas ja passit tarkastettiin moneen kertaan. Yhdessä passintarkastuksessa piti äänestää nappia painamalla onko tyytyväinen passin tarkastukseen vai ei. Opas kertoi, että jos tulee negatiivista palautetta, tarkastajat joutuvat tarjoilijoiksi henkilökunnan ruokalaan viikoksi. Sitä emme tietenkään heille halunneet, vaan kiltisti oppaan kehoituksesta äänestimme hymiönappulalla. Tax freestä ostimme vielä vähän suklaata kotiin viemisiksi ja sitten noustiin koneeseen. Vaikka Finnairin tarjoilut eivät kaksisia olekaan, olimme äärettömän onnellisia, kun annoslaatikosta paljastui kotoista perunamuusia!

Matkalla tuli torkkumisen lisäksi katsottua Ganes-leffa pariin kertaan. Välillä pilviverho raottui koneen alla ja näkyi maankamaraa. Kuvassa näkyy joenmutkia jossain Siperian yllä.

 

11%20jossain%20siperian%20yll%C3%A4.jpg

 

Helsinkiin saavuimme ongelmitta. Kotimatkalla Humppilassa nautimme tavallisesta kotimaisesta kahvista ja karjalanpiirakasta. Kotona maistui ruisleipä. Kiinalainen suklaa osoittautui Australiassa tehdyksi.