Viikonloppuna kiertelimme taas maakunnan tapahtumissa. Lauantaina ajelimme Pomarkun Jauhonperälle. Siellä järjestettiin jo kahdeksatta kertaa Peltojuhlat. Emme ole koskaan aiemmin tapahtumassa käyneet, joten matkalla pientä tietä myöten keskellä synkkää metsää vähän arvelutti mitä tuleman pitää.

Perillä oli kuitenkin parkkeerauspelto jo täynnä autoja ja lisää tuli koko ajan. Kaikenlaista oli näytillä ja tarjolla vanhaan malliin. Leipä- ja pröttikojun vieressä värjäsi merikarvialainen yrittäjä kasviväreillä villalankoja.

1%20kasviv%C3%A4rj%C3%A4tyt%20langat.jpg

Maamoottori puksutti ja savutti.

2%20maamoottori.jpg

Ford Taunus jostain ehkä 50-luvun lopulta hohti sinisyyttään.

3%20ford%20taunus.jpg

Vuonna 1935 Pomarkussa valmistettu Luja-merkkinen polkupyörä oli entistetty alkuperäiseen muotoonsa.

4%20luja%20py%C3%B6r%C3%A4.jpg

Paikalla oli myös kädentaitajia. Kuvassa pärekorin tekijä,

5%20p%C3%A4rekorin%20tekij%C3%A4.jpg

joka osasi myös vihdantekotaidon. Hän oli sitonut myös tammenlehvävihtoja. Liekö niillä jotain erityisvaikutusta, en tullut kysyneeksi.

6%20tammivihtoja.jpg

Sitten prätkähti isompi sutkutus käyntiin. Maamoottorilla laitettiin käyntiin tappuri.

7%20tappuri.jpg

Illalla olisi tarjolla ollut vielä sahtimaistiaisia ja tanssit ladossa, vaan emme jääneet. Ehkä ensi vuonna menemme sinne Empulla, silloin voi olla paikalla pidempään.

Sunnuntaina menimme nauttimaan anopin kanssa Kiikoisten kulttuuriannista. Siellä paikallinen teatteriryhmä esitti laulunäytelmän, joka perustui paikalliseen historiaan. Esiintymislava oli koristeltu tuulisesta ja kylmästä ilmasta huolimatta kauniisti.

8%20kiikoisten%20kukat.jpg

Näytelmässä kylälle tuli amerikakävijöitä ja mutkaista rakkaustarinaakin juttuun liittyi. Lapsinäyttelijät olivat reippaita ja iloisia.

9%20amerikank%C3%A4vij%C3%A4n%20kuppi.jp

Yksi kutkuttavimmista roolisuorituksista oli Hurskas nainen, joka tämän tuosta julisti jotain ja muut kyläläiset tuntuivat häntä vähän pelkäävän. Näyttelijä on lähes 80-vuotias maalaistalon emäntä, joka muisti vuorosanansa kuin vettä vaan.

10%20hurskas.jpg

Lopulta tarinassa talon poika joutui naimaan tytön, joka ei ollut se mieleisin, vaan äidin sana painoi. Pappia jouduttiin odottelemaan tovi, hän kun oli polkupyörällään eksynyt matkalla. Kun vihdoin päästiin vihkimishommiin, pappi aloitti: "Atte Alarik Hongisto. Minä kysyn sinulta... onko tuo teidän riihi kun palaa?" Niin keskeytyi häät palon sammutukseen, sulhanen siinä tuoksinassa katosi todellisen kultansa luo, eikä äidin suunnitelmista tullutkaan mitään.

11%20vihkiminen.jpg

Näytelmän loppusanoiksi pyydettiin lehdistöä kirjoittamaan: "Jälkisammutustyöt kestivät myöhään yöhön."