Ooppelin nokka kääntyi taas perjantaina Vorssaan. Maijan kämpillä viihdyttiin perjantai-ilta ja lauantai-aamuna suunnattiin kulku Forssan entiselle värjäämöalueelle Wahren-opiston syanotypiakurssille. Aamu oli sumuinen ja kosken yllä roikkui kosteaa ilmaa.

Kosken alla oleva suvantokin näytti aamu-uniselta.

Päivän aikana ilma kirkastui ja Loimijoki hehkui ruskan ympäröimänä.

Villiviinikin punoitti aidassaan.

Lauantai-iltana taivas näytti upean iltaruskon.

Sunnuntaiaamuna poikkesimme katsomaan Suomen vanhinta leffateatteria.

Syanotypiakurssi kesti nyt kaksi kokonaista päivää. Sen tuloksista kerron hieman myöhemmin. Wahren-opisto kaiken kaikkiaan oli inspiroiva paikka. Sen käytävillä oli näytillä monenmoisia taideteoksia. Suihkulähteen reunalle oli pysähtynyt perhosiakin.

Kun toisen kurssipäivän päätteeksi palasimme Maijan kämpille, meitä tuli matkalla tervehtimään paikallinen Iso Kiho. Kysyin häneltä kohteliaasti, että saiskos kuvan ottaa, johon hän auliisti antoi luvan ja poseerasi arvolleen sopivasti.

Hiano ja kaunis paikka on Vorssa kaiken kaikkiaan. Sinne kelpaa poiketa. Ja kiitos Maija trahteerauksista, uusista ideoista ja mukavista juttuhetkistä! Ja kyl mää sitä kirjontaaki joskus voin tehä, ehkä...