Lauantaina hyppäsimme Emppuun ja lähdimme kohti Kokkolaa. Matkalla ällisteltiin Pohjanmaan peltoaukeita ja niillä pyöriviä suuria traktoreita ja työkoneita. Siippa mietti, että millaistahan olisi jos meidänkin pellot olisivat kaikki yhdessä klimpissä ja niitä olisi tämmönen peltoaukeellinen. Minä tuumasin siihen, että juuei, sitten ei kyllä olisi aikaa reissaamiseen eikä muuhunkaan.

Power Parkin pysäköintialueelle piti poiketa vähän välillä huilaamaan, mutta puiston etuosan parkkipaikat olivatkin suljetut. Tyydyimme sitten vaan katsomaan puistoa ja jatkamaan matkaa eteenpäin.

Onneksi oli muitakin pyssäyspaikkoja.

Kokkolassa pääsimme majoittumaan vielä suljettuna olevalle leirintäalueelle, sillä olimme menossa karavaanareiden liittokokoukseen. Sunnuntaiaamuna poikkesimme ennen kokousta kalamarkkinoille. Siellä silmä lepäsi vanhoissa traktoreissa, setorissa, majurissa ja valmetissa.

Liittokokouksessa pääsi Siippa kutsuvieraana etupenkkiin, minä siivellä viereen. Siitä sitten ihailin etupöydän kasviryöppyjä.

Kokouksessa Siippa sai karavaanarin ajotaitokortin, sen mukana tuli todistusta ja lippalakkia. Luulenpa, että tätä lippistä ei ihan heti pistetä peltotöihin päähän

Lounaan jälkeen hyppäsimme taas autoon ja palasimme kotiin. Yli 700 km tuli mittariin kahden päivän aikana. Harmi, että oli niin vähän aikaa, olisi ollut mukavaa tutustua Kokkolaan paremmin. Se näytti kiinnostavalta paikkakunnalta. Pitää joskus mennä oikein ajan kanssa tuonne Suomen suurimpaan maitopitäjään.