Terkut Porin Jazzeilta. Santanan tähden sinne mentiin, jazz sinänsä ei ole niin kiinnostavaa, että ihan ite liput ostettaisiin, niin kuin nyt. Vaikka kyllä piknikille on kiva kerran kesässä mennä, kun musiikista voi nauttia siinä samalla. Piknikeväitäkin oli varattu ihan sopivasti, vaikka tietty ne pakolliset neulamuikutkin tuli ostettua ja naposteltua.

Myöhään saapuneena piknikpaikkamme sijaitsi vähän syrjässä, suoraa näköyhteyttä lavalle ei ollut, mutta puista tuli mukavasti välillä varjoa. Tosin puut olivat metsänhoidollisesti ajateltuna aika surkuhupaisan näköisiä.

Maakuntalehdessä neuvottiin, miten jazzfestareille pitää pukeutua, jos haluaa olla in. Mielestäni jutussa kuitenkin unohdettiin yksi olennaisimmista seikoista eli hattu. Sillä voi ilmentää itseään mitä persoonallisimmin. Tässä yksi innovatiivisimmistä.

Kun Santana vihdoin tuli lavalle, kansa innostui. Mukana joraavia ilmestyi joka puolelle. Mahtuhan niitä sinne, 40 000 joukkoon.

Mitäs sanoisin Santanasta? Hyvä. Osaa se kieliä kiskoa. Taisi siinä muutama ilmakitarakin soida mukana...