Tiin tekeleitä

Mää muutan

2012-11-17T12:45:01+02:00

Mullon ny muuttohommat menos. Jatkos mun juttui voi lukkee osottees tiitikki.blogspot.fi.
Moron!

Pernannostolommaa

2012-10-23T10:49:01+03:00

Ny o mul koulust annettu pernannostolommaa. Saa iha viiko verra olla rauhas ja ... tehrä kouluhommii. Niit onny siunaantunu. Mää kun luulin lukujärjestyst kattoesani et koko syksy ovvaa teoriaa. Vaa mitäviä, ne teoriat muuntu opettajien pääs semmosiks, et me oppilaat värkätää taas hikipääs tiäs mitä. Asiakastyät, viriketoiminna värkkäyksii ja ilmasutairon teatterinukkei. Enkä mää viäkää oo päässy pahast tavastani hankkii kaikkee ylimäärästäki hommaa ittelleni. Mul o aikasemmist pulpeti kulutuksist ja tyäntevost hyväkslukkui siavone määrä, ni aattelin sit, et jos vaik vähä kiris tota valmistumisaikatauluu. Ope varotti, et se tarkottaa sitä, ettei paljo peepeet kattel. No, emmää sitä kyl muutonkaa kattel, jote aattelin kokkeil. Ohjaustoiminna amostyä on tyän alla, sammoi opinnäytetyä. Yks ylimääräne aateekookurssiki pitäs suarittaa tänä syksyn. Nii et jos joku ihmettellee et miksen o kovin ussein viime aikoin tääl plokkaillu, ni tää kyl varmaa selventää syytä.

Viime yän sato enslumi. Räpäskää kylvaa, mut kyl värit pihal muuttu. Ainaski vähäks aikaa.

Aamul talitintti hakkas nii maan perusteellisest mun infrapunalamppuuni takakuistil. Iha niinko sil olis ollu jottai asiaa. Kyl mä sen sit vihrovviime tajusi ja tein tyät käskettyy. Pystyti lintujeruakintapömpelin.

Heti ko häivyin paikalt sisäl ni tinttitelekaatio kävi tarkastamas onkse kelvolline. Ei ainaskaa ennää lampun koputtelluu kuulu.

Ommaa lommaa

2012-09-23T18:32:01+03:00

Meinaan pittää vähä lommaa täst plokkailemisest. Pallaan asiaan ko aika koittaa. Olkaa ihimisiks!

Pualivillatakki

2012-09-16T17:48:01+03:00

Pakkaa tuo opiskelu viemään kaiken ajan, varsinkin, kun tulin haalineeksi jonkin sortin urakkaa ammattiosaamisen näytöistä. Muutakin työssäoppimishommaa on tullut tehtyä, niistä myöhemmin. Lisäksi Poika valitti feissarissa, että hänen uusi kämppänsä taitaa syödä villasukkia, kun niitä ei enää muuton jälkeen löydy mistään. Eihän siinä auttanut kuin lähettää pojalle jalanlämmikettä, matto varastosta ja neuloa sukat pakettiin föliin. Vaan jotain olen ehtinyt itsellenikin nyppiä. Ystäväni kutsuu sitä pualivillatakiksi, ja tottahan se onkin. Takana on hihojen lisäksi takakappaleen yläosa,

mutta etukappaleista ei ole kuin vähän räänteitä jäljellä.

Hihattimeksi kutsuivat Novitan lehdessä syksy 2012. Langat ovat pääosin Novitan 7 veikkaa, kaikkia langanloppuja mitä kaapista löytyi. Lämmittää harteita ja käsivarsia. Ja langanloppuvarasto pieneni oikein mukavasti.

Työssäoppimassa

2012-09-09T21:14:01+03:00

Olen pari viikkoa ollut työssäoppimassa lähikaupungin taitokeskuksessa. Nyt alan vihdoin päästä sisään kankaanrakentamisen saloihin. Muutama ammattiosaamisen näyttökin pitäisi tällä muutaman viikon jaksolla urakoida. Pari on jo tehtynä. Ensimmäisellä viikolla kulutin asiakaslähtöisen valmistamisen amoksen syövereissä pari päivää punniten ja laskien, eli teimme inventaariota. Materiaalitietous lisääntyi huimasti ja sain ihan luvan kanssa hipelöidä kaikkia ihania tuotteita :) . Amos-töistä pitäisi ottaa aina kuva valmiista työstä, mutta inventaarion kohdalla se kuva tuli otettua kyllä vähän kuvaavammasta vaiheesta eli punnitsemisesta. Menossa on kategoria puuvillalangat, siis tässä yksi murto-osa niistä.

Kultturilähtöisen valmistamisen amoksen tein luomalla hartiahuivin loimen ja rakentamalla sen kangaspuihin. Hartiahuiviin tuli kuvioksi muunneltu toimikas, jollaista en ollut ikuna tehnyt. Onneksi sain harjoitusta edellispäivänä, kun rakensin kankaan samalla mallilla kaitaliinaa varten. Muutamasta korjauksestakin selvisin ihan ite päättelemällä. Alkuun kutomani malli näytti muutaman viilauksen jälkeen ihan oikealta.

Ja eikun huomenna lisää työssäoppimista :)

Samaan suuntaan

2012-08-28T19:56:01+03:00

"Rakkaus ei ole toisiinsa tuijottamista,
vaan yhdessä samaan suuntaan katsomista."

Näin kirjoitti suuressa viisaudessaan 16-vuotias Tii aikoinaan koulun luokkalehteen. No, teksti oli varmaan löytynyt jostain toisaalta, mutta edelleen olen sitä mieltä, että kyllä asiassa jotain perääkin on. Niinkin paljon, että aiheesta voisi väsätä tilkkutyön.

Löysin taannoin vanhoista tilkkuarkistoista kursseja varten tehdyn näytepalasen paperitekniikasta. Aiheena oli kissahahmo tilkkukirjasta "It's raining cats and dogs". Aihe kiinnosti, yhdistyi päässäni e.m. mietelmään ja päätin tehdä kisulle vähän jatkoa. Toinen katti kaveriksi ja sitten se ihailemani neitoperho, jota jahtaan edelleen joka kesä saadakseni siitä kunnon kuvan. Kelpaa sitä kattien ihailla, katsella samaan suuntaan.

Poika on juuri muuttanut uuteen opiskelukaupunkiinsa Tampereelle. Kissaihmisenä varmasti haluaisi kämppään katin ottaa, mutta kun lemmikeitä ei sallita opiskelijakämpässä. Siispä äiti pisti nämä katit postissa Pojalle seuraksi. Ovat kuulemma paikkansa löytäneet kämpän seinällä.

Kontti laskuille

2012-08-19T13:34:01+03:00

Viime talvena toi ystäväni minulle Opel-merkkisen kulkuneuvon myyjältä isoja mainosjulisteita. Siivutin ne, punoin, purin, manasin, tein jatkoksia ja punoin. Lopulta sain kasaan kontin, johon mahtuu sopivasti se ikävän tärkeä posti, jota myös laskuiksi kutsutaan. Viimeistelin kontin huonekalulakalla, mikä jäykisti tuotteen pitäväksi. Ooppelinkonttini oli valmis.

Alkukesästä pyysi samainen ystäväni minulta itse valmistamiani tuotteita Kapiokirstu ry:n näyttelyyn Joroisille. Sinne lähti mm. tämä kontti. Matkan aikana ystäväni kuitenkin käytti konttini merkkihuollossa, eikä sitä enää passaa sanoakaan ooppelinkontiksi.

Kelpaa tällaiseen Johtotähteen nyt heitellä laskuja. Niiden hoitaminen onkin jo sitten ihan toinen juttu....

Rytminvaihto

2012-08-12T16:00:01+03:00

Loman jälkeinen kolmen viikon työputki on takana. Tavanomaisten töiden lisäksi siihen liittyi uuden hoiturin opastamista. Hän oli nopeaoppinen, joten minulle jäi vähän luppoaikaakin. Silloin sain toteuttaa artesaani-minääni ja siistiä potilasarkiston kansioita. Iso osa vanhemmista kansioista kaipasivat kunnostusta. Kuvan esimerkki ei ole lainkaan pahimmasta päästä.

Pätkä kirkasta pakkausteippiä repaleisten kansioiden selkämyksiin, pahimpiin kontaktimuovia, niin jo alkoi näyttää siistimmältä.

Viimeisenä työpäivänä teipit ja muovit loppuivat kesken. Seuraavat hoiturit jatkavat työtä jahka tarvikkeita saadaan lisää.

Viime tiistaina tuli viestiä koulusta vastaavalta opettajalta. Se aiheutti pienen säpinän, puhelimet soivat ja bensaakin kului. Vaan nyt on työssäoppimispaikka hankittuna parin viikon kuluttua alkavalle jaksolle. Almanakkakin näytti viikonlopun kohdalta täyteen buukatulta, mutta kaikesta on selvitty, malatalennosta on laskeuduttu. Samalla on sattunut ja tapahtunut monta ajatuksia helpottavaa ja ilahduttavaa asiaa, joten aloitan huomenna taas opiskelun hyvillä mielin.

Viininpunaista saunan jälkeen

2012-08-06T17:22:01+03:00

Kun muutin nykyiseen elämääni, mukanani tuli marimekon siniraitainen kylpytakki, josta en pitänyt. Liian lyhyet hihat ja helma, ei huppua. Erityishaittana se, että takki oli ollut väärässä seurassa, siihen liittyi ikäviä muistoja entisestä elämästä. Uusi saunatakki oli siis saatava. Vanhan päätin lahjoittaa Pojalle, joka tarvitsee sitä uudessa opiskelijaboksissaan Tampereella.

Muistin, että olin joskus ostanut kylpytakkia varten viininpunaisen froteekankaan. Sitä ei vain löytynyt mistään. Luulin jo, että olin sen jotenkin kadottanut muuton tiimellyksessä. Kesälomalla siivosin ulkovaraston oikein kunnolla. Ihmettelin mikä merkillinen iso jätesäkki keikkuu varaston ylähyllyllä. Oho, sieltäpä löytyi niin froteekangasta 3,5 metriä kuin monta muuta kangaspalaa, jotka olin luullut hukanneeni! Hyvässä korjussa olivat olleet varastossa kaksi vuotta

Siispä tuumasta toimeen. Lehdistä etsin sopivaa mallia. Justiinsa passeli löytyi Suuri Käsityölehden numerosta 11-12/2007. Siispä pesin kankaan, kopioin kaavat, leikkasin palat ja ompelin. Tämmöinen on lopputulos, toiveitteni mukainen.Tähän on mukava kääriytyä saunan jälkeen. Saatanpa tehdä vielä toisen samanlaisen, vain erivärisen...

Kesälomaa

2012-07-29T21:13:01+03:00

Tulipas pidettyä oikein perusteellinen kesäloma, kun Vuodatuskin "meni piitsille" eikä tarvinnut postaillakaan. Vaan ei hätää, hengissä ollaan

Loma oli oikein antoisa. Pojaan kanssa sudittiin vuosihuollot terassin lattiaan ja pihakalusteille. Sitten pestiin autonkuorma mattoja ja vietiin toinen kuorma tavaraa kierrätyskeskukseen.

Vanhan koulukaverin kanssa tavattiin ja oli niin mukavaa, että tavattiin toisenkin kerran samalla viikolla. Olimme aikoinaan parhaat koulukaverit ja vieläkin huomasimme, että yhteisiä aatoksia löytyy. Tämä pitää ottaa uusiksi.

Reissulla käytiin siskolikan ja parin serkkulikan kanssa Iitissä ja Lahdessa. Siellä tavattiin lisää serkkulikkoja, joten lopulta Pesäkallion kesäteatteriin marssi kuusi serkkulikkaa neljästä eri veljeksestä, Jaakon, Väinön, Pentin ja Kustaan perikuntaa. Teatterissa unelmoitiin kesäyöstä Shakespearin tapaan, eikä huonosti unelmoitukaan. Harrastajanäyttelijät osasivat ottaa yleisönsä, näytellä ja laulaa. Oikein hyvä.

Välillä piti poiketa kotiin, kun ilmastointimiehet kävivät putsaamassa röörit koko rivarista. Sitten hönkäsin Tyttären luo Turkuun shoppailemaan ja nauttimaan lisää kesäteatterista Samppalinnanmäellä. Housut lähtivät pois! Aivan loistava esitys Kuva on ladattu ko. kesäteatterin sivuilta.

Yhden yön ehdin nukkua kotona kun taas lähdin reissuun, tällä kertaa Kokeelevien Koffeleiden matkassa. Mentiin ihan Epytkiin saakka. Juu-u, Suomen Villa Royaliin, Sastamalan Mouhijärven Hyynilän kylään. Sinne oli pystytetty upea Egyptin Aarteet näyttely. Esillä oli tarkkoja kopioita Tutankhamonin haudasta löytyneistä esineistä. Ah, sitä kullan kimallusta!

Viimeinen lomaviikko sujui vähän rauhallisemmin komeroita ja varastoa siivoillen. Vanhan kännyn alkaessa eskotella lähdin uutta puhelinta ostamaan maakunnan maalikylästä, mutta ei ollut punaista. Se piti siis tilata, sillä kuka nyt haluaa räplätä harmaata kännyä, jos punaistakin voisi? Tällä viikolla se vihdoin tuli ja on hiano. Kunhan vaan opin sähläämään oikein sen kosketusnäytön kanssa...

Loman päätti lapsuudenystäväni 50-vuotisjuhlat lapsuuden kotikylässäni. Kutsussa luki, että 60-luvun tyyliin. Sain tietää sen jo helmikuussa ja otin asian ihan tosissani. Kasvatin hiuksia siitä saakka ja kampaajalla käynnin jälkeen näytti kutrini tältä. Tosin siinä on pari lisäkettä mukana...

Muutkin naiset olivat panostaneet ulkoasuunsa. Hauskinta juhlissa oli jutella pitkästä aikaa vanhojen lapsuuden- ja nuoruudenaikaisten kavereiden kanssa. Juhlat olivat ihan mukavat, mutta eivät kyllä vetäneet vertoja samaisen naisen 5-vuotisjuhliin, jolloin sai juoda niin paljon limpsaa kuin jaksoi. Minä, silloin 8v, join yheksän pulloo...

Menneenä viikkona olen sitten jo paiskinut töissä, pakastanut mansikat ja saanut eka satsin mustikoitakin säilöön. Eilen ajelin Jokioisiin katsomaan Tilkkuyhdistyksen valtakunnallista sekä paikallisten kiltojen näyttelyjä. Oli upeaa nähtävää, kerta kaikkiaan katsomisen arvoista. Sattui samaan aikaan Jokioisilla olemaan jotkin pitäjänpäivät ja paikallaolijat saivat nauttia tämmöisestäkin menosta.

Nyt konehuoneessani on +28 astetta lämmintä ja pihalla vielä kuumempi. Silti väsään villasukkia. Loman aikana sain valmiiksi Cookie A:n kirjasta tämmöiset jalkuimet. Lanka on pehmoista Bremontin Camino Alpacaa, johkaantunut varastoon jostakin lankaklubista.

Nyt puikolla on kesälääkärillemme vauvasukat, hän kun valitettavasti jättää meidät ensi viikolla ja jonkin ajan päästä on tiedossa Turkuun perheenlisäystä. Tulee talvipakkasetkin vielä, ja silloin sukkia kaivataan!

Loppukesän perhoset alkavat kuoriutua. Kelpaa harjaneilikan päällä siipiänsä tuuletella.