"Men äärest viäre ja viärest ääre ja muist pan tarppeks kiarui spindeli gondeihi", sanoo raumalainen nypläyksen opettaja. Päätimme ottaa työkaverini RvaL:n kanssa asiasta selvää mitä tuo sanonta oikein tarkoittaa. Viime perjantaina heti töiden jälkeen suuntasimme kohti Raumaa ja pitsiviikkoa. Siellä säntäsimme heti alkuun kuuntelemaan kahden rauman giälen taitajan, Nyyperin ja Branderin esitystä. Leppoisan kielikylvyn jälkeen söimme kuvun täyteen Labambassa. Sitten itse asiaan eli pitsiin. Ensimmäiseksi tutustuimme Pruutmestarskan tiloissa oleviin näyttelyihin. Ihastuin ikihyväksi töihin, joihin oli nypläämisen joukkoon lisätty helmiä. Ihanaa plingplingiä ja taidokasta sellaista.

Tuttuja käsityöläisiäkin nähtiin ja ihailtiin Vanhan Rauman tunnelmaa. Pääkatujen risteyksessä eli Hauenguanossa seisoo kaivo, joka oli ennen vesijohtojen vetämistä kaupungissa välttämätön paikka.

Kalatorilla kiertelimme käsityöläismarkkinoilla ja muutamia kauppojakin ehdittiin katsastaa. Mustan pitsin yö oli alkamassa ja monet olivat pukeutuneet sen mukaan, jopa miehillä näkyi pitsihenskeleitä. Iltayhdeksän maissa joillakin oli jo aika vauhti päällä ja pikkuhiljaa alkoi kaupunkiin virrata myös nuorisoa. Meillä oli takana työpäivä ja ajomatka, joten päätimme lähteä kohti majapaikkaa.  Parikymmentä vuotta sitten asuin muutaman vuoden Raumalla, siispä kiertelemään tuttuja paikkoja. Vanha koti ja Tyttären päiväkoti tuli näytettyä RvaL:lle ja sitten lähdin kohti Syväraumaa, tien hyvin muistaen, tietty. Vaan reitti oli jotenkin muuttunut 20 vuoden aikana. Alkoi paikat näyttää jotenkin oudoilta. Eipä auttanut muu kuin kysyä neuvoa paikallisislta koiranulkoiluttajilta. Joo, edellisestä ympyrästä olisi pitänyt mennä vielä yksi haara eteenpäin ennen kääntymistä. Neuvojen avulla pääsimme vihdoin oikealle reitille ja kohta saimme ihailla auringonlaskua Syvärauman pienvenesatamassa.

Poroholmassa kuuntelimme vielä hetken terassikaraokea, sitten painuimme pehkuihin vuokraamaamme mökkiin.

Lauantaiaamuna tutustuimme ensimmäiseksi Pyhän ristin kirkkoon, joka seisoi kanaalin rannalla jyhkeänä.

Sisällä oli jo joku virsikirjan tutkija paikalla. Van oliko hän ihan e-e-evälä...

Rauhoittumishetken jälkeen ylitimme kanaalin ja marssimme kohti Toria.

Rauman torilla kun oltiin, piti pystökaffeet juoda.

Sitten tutkimme vähän torimyyntiä ja astuimme sisään Vanhaan Raatihuoneeseen. Siellä jatkui pitsiteema. Yläkerrassa oli esillä italialaista Offidan kaupungin pitsiä. Ei ollut näitäkään teoksia tehdessä ollut peukalo keskellä kämmentä.

Offidalainen nypläystyyny oli erikoisen näköinen.

Raatihuoneen jälkeen katsastimme Marelan, entisen laivanvarustajan kodin ja sen näyttelyt. Esillä oli mm. paserauspukuja entisiltä kaupungin kaduilta ja kuparilangasta nyplättyjä teoksia.

Marelan jälkeen taivalsimme Kitukränniä, Suomen kapeinta katua pitkin Kirstin mökille. Kadun alussa seisoi präntättynä vanha varoitus, joka on ajankohtainen aina.

 Kirstin tuvan jälkeen kiertelimme vielä kaupungilla ja katsastimme myyntikojuja ja pihakirppiksiä. Kontion kahvilassa söimme suolasta palaa. Tilkkutyönäyttelykin piti olla jossain, mutta emme löytäneet. Kanaalissa ihmettelimme uivia tyttöjä, jotka eivät näyttäneet olevan moksiskaan haamun kurottelusta.

Lopulta koipemme ilmoittivat, että rouvien olisi syytä etsiä ooppelin parkkipaikka ja painua takaisin Poroholmaan ottamaan ehtoo. Siellä söimme päivällistä ravintola Augustinissa ja ruokalevolla katselimme niemen kärjestä kohti merta.

Sunnuntaiaamuna lähdimme kohti kotia. Poikkesimme Eurajoella Irjanteen kirkolle, joka on Satakunnan pienin puukirkko. Sisälle emme päässeet, mutta rauhallinen ja kaunis oli kirkko päältä päin aamun auringossa.

Kirkon takana oli vanha hautausmaa. Sen hautaristien teksteistä ei enää saanut selvää. Meille ilmestyi myös seuraa, joka tuntui kyllä tietävän mitä risteissä luki, mutta valitettavasti puhuimme pikkasen eri kieltä. Mielellän hän kyllä esitteli meille paikkoja.

Kiukaisissa poikkesimme ostamassa ooppeliin menovettä. "Kasivitosta", sanoi RvaL. Juu, sitähän minä aina ooppeliin tankkaan...

Kokemäellä poikettiin Tuohitorilla, mutta nyt ei tarttunut mitään mukaan. Liekö syynä se, että budjetti käytettiin loppuun jo Rauman pihakirppiksillä. Siispä sieltä suunnattiin kotio koppaan maate.

Niin, ne spindelin gondit selvisivät meille tällä reissulla. Kyseessä on hämähäkkikuvio, jossa hämähäkin jalkoihin pitää panna riittävästi kierrettä, jotta ne pysyvät kasassa.