Perjantaina lähdin suoraan töistä kohti entisiä kotikulmiani Päijät-Hämeessä. Kohteena oli nyt Lahden Aikuiskoulutuskeskus ja Wellamo-opiston järjestämä tilkkutyökurssi. Kurssin teemana oli leikittelyä muodoilla väreillä ja napeilla, opettajana tilkkutaiteen Grand Old Lady, tekstiilitaiteilija ja käsityönopettaja Vuokko Isaksson Oulusta.

Olin etukäteen ajatellut työstää kurssilla vanhaa vaaleanpunavihreää tilkkupohjaa. Noin niinkuin täytteeksi tuli heitettyä kurssikassiin myös vanhat vapaalla kädellä leikatut ja ommellut hirsimökkiblokit.

Vuokon kurssin aluksi tarjoama kuvallinen väri- ja ideakylpy erilaisista teemaan liittyvistä tilkkutöistä sai minut vaihtamaan aatokseni kokonaan laukun täytteenä olleisiin blokkeihin. Mieleeni tuli nimittäin halu ilmentää jotenkin nykyistä elonoloani. Työssä piti siis olla niin iloisia värejä kuin mustaakin synkkien hetkien ilmentäjänä.

Taustakangasta tämän sorttiseen työhön en kuitenkaan ollut varautunut ottamaan mukaan. Vaan onneksi olin tunkenut kassiin myös tekokuituista leimuavaa kirkkaansinistä.

Niinpä asettelin blokit sopivaan järjestykseen, ompelin ne yhteen. Sitten pruuvasin vanun ja taustakankaan ja yhdistin ne blokkipinnan kanssa pussiksi. Blokkeihin jääneet ylimääräiset kaitaleen päät annoin jäädä työhön. Ilmentäkööt nekin jotenkin elämäni moninaisuutta.

Päätin, etten tikkaa työtä sen kummemmin kuin napeilla, jotka olivat kurssin pääteema. Pussista löytyi myös pieni helmistä koottu enkeli. Olin sen joskus pikaisesti ostanut epätavallisten väristen siipiensä vuoksi. Nyt höpötin, että sillä on veriset siivet. Tiimi ympärilläni keksi, että se on siipeensä saanut.

Siitäpä työlle nimi, Siipeensä Saanut! Ajatus on oivallinen, sillä siipirikko ei parane, mutta siipeensä saanut toipuu kyllä. Työstä löytyy myös kissanappi, joka merkitsee minulle itsellisyyttä ja lehtinappi muistuttaa luonnon parantavasta voimasta. Muut napit ovat peräisin äidin perintönappilaatikosta. Käsityön perinne kantaa.

Kurssilla oli myös oma parantava voimansa. Tuntui hyvältä jutella ja vaihtaa ideoita samanmielisten kanssa. Kortteeripaikassa Hollolassa sama jatkui hyvän ruuan, lenkkeilyn ja saunomisen lomassa. Vaikka saavuin väsyneenä kotiin vasta seitsemän jälkeen sunnuntai-illalla, se oli sen arvoista.

Tuohon työhön kyllä lisään vielä muutaman nepparin...