Satakuntalainen vanha kotitekoinen kenkä on tallukas. Tallukkaat tehtiin moninkertaisesta kankaasta tikaten. Tallukkaat yleistyivät 1800-luvun lopulla Satakunnan lisäksi Hämeen alueella. Varsinaiset suutarit eivät näitä köyhän jalkineita tehneet. Ne valmistettiin kotona lestien avulla vanhoista vaatteista, villa-, vuori- ja välivuorikankaasta sekä huopapohjasta. Kotikyläni seurantalolla pidettiin tänä syksynä tallukkaan tekotaitoa vaaliva kurssi. Ensimmäisenä iltana otettiin mitat jalasta, valittiin sopivat lestit ja tehtiin kaavat. Väliviikolla hankittiin tarvikkeet. Ihan perinjuurin vanhanaikaisesti tallukaita ei sentään tarvinnut tehdä, uusmuotisiakin tarvikkeita sai hankkia.  Minä heitin vanhan punakirjavan villasaalin pesukoneeseen em. villatakin tapaan ja saali huopui paksuksi huovaksi. Päätin, etten laita ollenkaan välivuoria, kun huopa oli jo niin paksua, että epäilin vanhan Huskini joutuvan taas koville. Vuoriksi valitsin merirosvokankaan, jonka olin värjännyt sinisävyiseksi, kun kuvat olivat mielestäni vähän liian räikyviä. Kankaista leikkasin kaavan avulla tallukkaan palat.

Kantapääsaumat ommeltiin ensin yhteen, saumat ommeltiin auki. Päälikankaaseen harsittiin vahvikepalat kantapäihin ja kärkiin vahvasta pellavakankaasta. Tallukkaan etureunoihin silitettiin tukikangas nauhanreikiä eli sirkkoja varten.

Vuori ommeltiin ylä- ja etureunasta päälliskankaaseen kiinni, oikea puoli käännettiin päälle päin. Tässä vaiheessa ne, joilla oli ohuemmat kankaat lisäsivät kankaiden väliin flanelliset välivuorit. Sitten kangaskerrokset tikattiin yhteen. Etureunoihin lyötiin sirkat nauhoja varten.

Kärjen sauma ommeltiin kiinni vahvalla langalla nurjalta. Minulla sattui olemaan punaista käsintikkauslankaa mukana, käytin sitä kaksinkertaisena. Päällisen tapaan tikattu iltti ommeltiin vuoriin kiinni karhunlangalla.

Sitten jalkine nauhoitettiin ja vedettiin tiukasti lestin päälle. Se kiinnitettiin lestiin pienillä nupinauloilla. Samoin kiinnitettiin välipohja. Välipohja ommeltiin käyrällä neulalla ja karhunlangalla kiinni päälikankaisiin.

Välipohjan naulat irrotettiin ja päällikankaan reunat käännettiin pohjaan, tehtiin kiilat, jotta isoja klönttejä ei pohjaan tulisi ja ommeltiin kiinni.

Tallukas näytti sivusta nyt tältä. Melkeinpä kengän näköinen.

Vaan ei ihan, pohja puuttui. Sain kaveriltani vanhat pohjasta kuluneet huopikkaat, joiden varsista sain huopapohjat leikattua. Ne liimattiin pohjiin kiinni, kantapäähän pari kerrosta. Reunat ommeltiin kiinni tallukkaaseen vahvalla langalla käyrällä neulalla. Se olikin aika homma, toiset tarvitsivat naskaliakin apuna, minä selvisin nahkasormustimella.

Vihdoin sain ottaa lestin irti tallukkaasta ja kokeilla sitä omaan jalkaan. Aikas mukavan lämpöinen, vähän niinkuin huopikas.

Tallukkaita väsättiin kurssilla kolmena perjantaina ja kahtena lauantaina. Silti jäi vielä läksyjä kotiinkin. Viime viikonloppuna sain liimattua niihin kumipohjat. Kontaktiliima irvisteli joistakin paikoista ikävästi, mutta onneksi on keksitty mustat permanent-tussit ;)

Tallukkaat valmistuivat sopivasti, koska talviset kelit alkoivat eilen.

Vaan mahdankohan malttaa niitä käyttää...