Eilen aamulla lähdimme taas patikalle lähimetsään. Tarkastelimme taimikon kuntoa talven jäljiltä. Kuusen taimen latva oli jo herännyt kevääseen.
Turhan monen taimen kasvupiste näytti menneen tuholaisen suuhun. Myyrän työtä tämä on. Jotkut myyrät pystyvät kiipeämään jopa 2.5 metrin korkeuteen puun taimeen ja syömään kerkot kuten kuvassa.
Myyrän syömiä taimia oli niin paljon, että oikein ihmetellä täytyy, miten joskus sata vuotta sitten itäneet taimet ovat pystyneet kasvamaan suorina tähän päivään saakka. Myyrien lisäksi vihollisina ovat olleet taudit ja muut tuholaiset. En harrasta puunhalausta, mutta kyllä noista rungoista henkii voimaa muutenkin.
Erään kuivuneen rungon juurella näkyi joukko siemenistä tyhjennettyjä käpyjä. Käpytikan työmaan jäljet
Metsän laidassa on vanhan asumuksen rauniot. Tässä lienee ollut kellari.
Ja tässä ehkä pirtin pohja. Pitäisiköhän kokeilla kaivaa ilmaantuisiko pohjista mitään löytöjä. Pitänee ottaa joskus lapio mukaan...
Mökin entisellä pihapellolla oli siellä täällä savisia töppäreitä. Keltiäisen pesiä. Tästähän voisi kehitellä uudenlaista luontaishoitoa. Pistetään vaan makuulle maahan ja pää keltiäisen pesän päälle. Avot, kohta alkaisi virkistävä pistely. Ainakin velipoika virkistyi kummasti tällä tavalla joskus 40 vuotta sitten
Metsässä silmiin osui valkoinen kivi. Nyt täytyy myöntää, että maantiedon opettajan opit ovat aika lailla kiviasioissa unohtuneet. Kvartsia vai kvartsiittiako tuo on, vaiko mitä?
Kommentit