Viime viikolla eräänä iltana tepsuttelin yläkerrasta alas. Keittiön ovella pysähdyin kuin seinään. Tuijotin hetken uskomatta silmiäni. Hiiri istui keskellä Katin kuivamuonakuppia ja rouskutteli kaikessa rauhassa kissanruokaa! Huusin siipan katsomaan, samalla hiiri käänsi päätään ja katsoi kysyvästi kuin sanokseen "mitä nyt?" Suoritimme kattihälytyksen ja siippa raahasi unisen kissan suorittamaan päätehtäväänsä. Tällä välin hiiri oli oivaltanut vaarallisen tilanteen ja vilistänyt karkuun klapitelineen alle piiloon.

Kesken makeiden unien herätetty Katti hoksasi kyllä mitä pitäisi tehdä,...

... mutta uniset reaktiot eivät oikein toimineet. Hiiri pääsi kuin pääsikin karkuun. Aloitimme hiiren metsästyksen. Illan ja yön aikana saimmekin kräpsällä lähetettyä kolme otusta hiirien taivaaseen. Vaan seuraavana iltana istui hiiri taas kissankupissa. Tällä kertaa Katti oli sekä rento että kylläinen ja hiiren pyydystäminen meni pelkäksi leikittelyksi.

Lopulta Tytär sai kahden klapin avulla lähetetyksi hiiren tuonpuoleiseen. Sen päälle hän totesi: "On tämä kans hullu talo: tääl on kissa, kaks miestä ja emäntä, mutta hiiren tappaa kasvissyöjä-tytär!"