Kokeilevan käsityön metallilankapunontakurssin varsinaiseen kurssityöhön oli määrätty käytettäväksi metallilankaa ja puuta. Näistä oli tarkoitus tehdä pienoisveistos, jonka koko olisi enintään 20 x 20 x 20 cm. Mietin tovin, että mitenkä puuta käyttäisin. Silmiini alkoi muotoutua kuva häkistä, jonka pohja on puuta. Kehittelin ajatusta kultavärillä maalattuun versioon "kultaiseen häkkiin", jossa istuisi joku onneton: varakas oman elämänsä vanki…hmm.

 

Kurssilla kokeiltiin kaikenlaista, monet laittoivat erilaisia helmiäkin töihinsä. Ajattelin, että voisinhan minäkin laittaa niitä sinne tänne työhöni. Siispä varasin 1,6 mm galvanoitua metallilankaa sekä nippelilankaa, askarteluvarastoistani löysin puuhelmipussin ja autotallista tyttären huonekaluremontin jäljiltä puulevyä.

 

Galvanoidusta langasta katkaisin kolme pätkää, jotka pingotin kurssilla tehtyyn punontalevyyn. Puuhelmet pujotin nippelilankaan. Sitten alkoi punonta. "Hei, tästä tuleekin aika jännän näköistä. Mitäs jos pistäisin helmiä vaan reilusti, katsotaan mitä syntyy." Siippa alkoi tässä vaiheessa puhua Faradayn häkistä, sähkömagneettisesta rakennelmasta, jonka sisällä olisi turvassa ukkoselta. Kullan väri vaihtui ajatuksissani hopeaan…

 

Punonta oli helppoa, mutta ennen kuin olisin ihan punonnan lopussa, pitäisi teelmykseni pujottaa uudelleen lopulliseen puulevypohjaan. Siis sitä työstämään. Siippa antoi pikakurssin, kesto n. 2 min, pistosahan käytöstä, sitten aloitin. Ensin piirsin pohjan kuvion puulevyyn. Kaavan teki ynnäjasiitäpoislaskua opiskeleva tyttäreni, laskut ja kaaviot pitää kuulemma liittää portfolioon J

 

Levystä leikkasin ensin palan ulompia reunoja pitkin irti.

 

Sitten muotoilin siitä vielä kuusikulmion.

 

Seuraavaksi tartuin tasohiomakoneeseen, tuttu vehje verhoilukurssilta. Sillä sai reunat siistittyä.

 

Lopuksi vielä porasin loimilangoille reiät kappaleen kulmiin.

 

Aikani soviteltuani sain loimilangat kiinni puulevyyn riittävän korkealle ja saatoin jatkaa punontaa. Tässä vaiheessa teelmykseni kirvoitti kurssilaisilta ja kotiväeltä monenlaisia ajatuksia. Siitä alkoi selventyä tekeleeni käyttötarkoitus. Tästä ei tullutkaan ahdistavaa häkkiä, vaan…

 

Ihmisen aivot kun ovat kuin lihaksetkin, niitä pitää käyttää pysyäkseen kunnossa. Ajatuksen pitää välillä antaa juosta vapaasti uusien ideoiden synnyttämiseksi. Sen vuoksi tästä tuli Ajatuksen Juoksuttaja.

 

Jotta aivot saisivat puuhaa hämärässäkin, Ajatuksen Juoksuttajan sisään voi pistää led-tuikun tunnelmaa luomaan. Helposti palavien puuosien vuoksi elävää tulta ei tässä tekeleessä käytetä.