Työparini on tällä hetkellä lomalla ja koitan tehdä molempien hommat edes joinkuin työmaalla. Puhtia ei aina tahdo riittää muuhun. Vaan töistä tullessa pihan kukat ovat ilo silmälle. Tänä vuonna ne tuntuvat oikein hehkuvan.

 

Päivänkakkarat keittiön portaiden vieressä ottavat vastaan aurinkoisella ilmeellään. Tänä vuonna ne yllättivät runsaalla kukinnallaan. Lajike on ihan tavallinen villi, vanhan pihan nurkilta portaan viereen tuotu. Tämän kanssa piti kasvattaa niitä sinisiä akileijoja, mutta kuin ihmeen kaupalla ne akileijat muuttivat entisen navetan taakse. Liekö siellä sitten heillä hauskempaa.

 

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Jalopähkämö ryöpsähtää kohta kukkamaan reunojen yli, niin pörheältä se näyttää.

 

 

Malva on ihan täynnä kukintoja ja kaatuilee joka suuntaan.

 

 

Tamperelaiseksi kutsutaan tätä ruusua meillä. Isoäitini on aikoinaan tuonut sen näille main lapsuudenkodistaan Tampereen Pyynikiltä. Äitini sai alkunsa häneltä. Siskoni vei sieltä omansa kesämökilleen ja meidän alkumme on matkannut taas häneltä. Ensin laitettiin valeistutukseen pellon reunaan ja nyt Hän on könöttänyt arvokkaalla paikallaan pirtin edessä olevan kukkamaan yläpään vartijana yhdeksän vuotta. Työkavereiden pihaan on Hän jo alkujaan antanut ja lisää saisi, kun vaan jollekulle tämä rehottaja kelpaisi. Hyväkasvuinen tosiaan on, oikeasta lajikkeesta ei ole varmuutta, mutta veikkaisin, että Mustilan ruusuksikin voisi kutsua.

 

 

Tämän "sukuruusun" nupuilla koristeli siskoni vihkikirkkomme alttarikaiteen 23 vuotta sitten. Niitä oli myös autossa, jonka perässä pomppivat peltipurkit ja ystäväni äidin korkokengät.

Kotikyläni kirkossa oli siihen aikaan harvakseltaan vihkimisiä, mutta hääpäivänämme sattui olemaan toinenkin vihkiminen, joka alkoi heti meidän tilaisuutemme jälkeen. Hääpari ja heidän omaisensa olivat iloisesti yllättyneitä, kun vaaleanpunaiset ruusunnuput juhlistivat heidänkin tapahtumaansa.

 

Kurttulehtiruusu peittää mukavasti taakseen likakaivon kannet. Liekö syy muhevan paikan, rehevästi kasvaa sekin. Siitä mukava pensas, että kukkii melkein koko kesän. Kukat ovat hyvän punaiset.

 

 

Pikkujasmike lopettelee jo kukintaansa. Ensimmäinen taimi oli kitukasvuinen ja kuoli muutama vuosi sitten olleen superkuivan syksyn jälkeen. Uusi pensaan alku on sitten ollutkin rehevämpi. Pikkujasmikkeen kukat tuoksuvat herkullisesti ahomansikalta. Mistä muuten mahtaa johtua, että kattineitimme tykkää tunkea nenänsä kukkiin ja nuuuhhhkia…