Siihen aikaan, kun isälläni oli suurin Lapin hulluus vaivanansa, en päässyt koskaan mukaan. Perheen pienimpänä jouduin aina jäämään kotiin, kun vanhemmat lapset pääsivät isän ja äidin kanssa Lapin reissulle. 17-kesäisenä pääsin vihdoin minäkin, jopa kuukaudeksi Inariin asumaan, mutta en sen pidemmälle, koska isän autosta hajosi pakoputki. Isän Lapin hulluus oli omaa luokkaansa, joten piti minunkin sinne vielä päästä, jotta selviäisi mikä juttu siinä oikein on. Päätimme Siipan kanssa mennä niin pitkälle kuin autolla pääsee. Ja kun kerran kunnolla hommat tehdään, aloitimme matkan Suomen eteläisimmästä kaupungista Hangosta.

 

Hangossa pyöräilimme pari päivää mukavassa pilvipoutaisessa säässä. Hanko on mukavaa paikkaa pyöräilyyn, mäkiä on, mutta niissä vaan "treenatut lihakset paukkuu", Siipan sanoja lainatakseni. Oikeasti mäet ovat aika pieniä ja helppoja J Kaupungin ympäri on merkitty pyöräilyreitti, jota lähdimme leirintäalueelta seuraamaan. Se vei vehmaiden metsien kautta Vanhaan satamaan.

 

1712546.jpg

 

Jatkoimme matkaa läpi omakotitaloalueen. Joistakin pihoista oli tien  pientareille levinnyt puutarhakukkia, kuten mehevää sormustinkukkaa.

 

1712548.jpg

 

Satamassa yritimme päästä Hauensuoleen katsomaan rantakallioihin hakattuja viestejä, mutta sinne ei ollut tarpeeksi lähtijöitä, joten vene jäi maihin. Menimme sen sijaan takaisin Vanhaan satamaan syömään kalakaupan herkullista kalakeittoa ja saaristolaisleipää. Sitten lähdimme seuraamaan pyörätietä kaupungin eteläreunalla. Hanko on ollut aikoinaan suosittu kylpyläkaupunki. Suuruuden ajoista ei ole enää kylpylää jäljellä, mutta Casino on. Aikas komia pytinki. Sen rannalla oli juuri ollut jotkin festarit ja seuraavana viikonloppuna oli tulossa rantapalloturnaus, joten kukkaistutuksien suoja-aidat oli varmaan syytä pitää paikoillaan.

 

1712549.jpg

 

Hanko mainostaa, että siellä on 30 km hiekkarantaa. Pitää varmaankin paikkansa, hiekkarantoja oli joka puolella. Vanhanmalliset uimakopit olivat viehättävän näköisiä, toivat vanhaa kylpylätunnelmaa.

 

1712550.jpg

 

Kahvila Neljän tuulen tupa on ollut aikojen saatossa monella omistajalla. Kuuluisin heistä oli eräs herra Mannerheim, joka myös marsalkkana ja tasavallan presidenttinä tunnetaan. Mannerheim oli kuulemma innokas kahvilan pitäjä, kävi tämän tuosta kassaa laskemassa. Myi sitten kahvilan, koska taisi tulla muita kiireitä. Kahvilan edessä ei kukkaistutuksia näkynyt, hiekkaa vain mereen asti.

 

1712552.jpg

 

Luonnonsuojelualueen reunalla kasvoi ruusua, joka kyltin mukaan oli jotain erityistä, mutta minusta muistutti ihan kurttulehtiruusua. Ainakin muurahaiset tykkäisivät. Kuvaa ottaessani ihmettelin, mikä niin jalkoja kutittaa? Jestas, hirmuinen lauma muurahaisia oli kiivennyt jo melkein polviin saakka! Tein muutaman kiepauksen ja pyristelyhyppelyoperaation ja poistuin kiireen vilkkaa  paikalta.

 

1712553.jpg

 

Kaupungin keskustan puiston lammessa lumpeet kukkivat täyttä päätä. Mukava paikka lepohetkeen.

 

1712554.jpg

 

Kun Hauensuoleen ei päästy, tarjottiin paikkoja hyljesafarille vähän kauemmas saaristoon. Merelle teki mieli, kun kerran sen rannalla oltiin, joten eikun matkaan. Ystävällinen firma lainasi meille paksut haalarit päälle retken ajaksi. Se olikin tarpeen, sillä oppaamme kiidätti meitä kahden 225 hv:n perämoottorin voimalla ulommas saaristoon. Hirvitti, näemmekö ollenkaan hylkeitä vai putoammeko kyydistä sitä ennen. Tämmöinen maakrapu kun ei ole oikein tottunut tuon tason perämoottoreihin ja kumiveneisiin ja vesikin oli aika viileää. Vaan kun tietyssä paikassa oppaamme pysäytti veneen alkoi sieltä täältä ilmestyä uteliaita tummia päitä aallokon yläpuolelle. Hauskan näköisiä kavereita. Pää oli ylhäällä vain hetken kerrallaan, joten kuvia en ehtinyt niistä ottaa. Kotvan kuluttua ne tuntuivat meihin kyllästyvän, enää eivät viitsineet näyttäytyä. Lähdimme siis takasin maihin päin. Vauhti ei enää hirvittänyt ja uskalsin kuvankin ottaa lähestyvästä mantereesta.

 

1712555.jpg

 

Mantereella ihailimme hetken Hangon tunnusta vesitornia.

 

1712556.jpg

 

Minusta kuitenkin Hangon keksi on tutumpi kaupungin tunnus. Tehdasta ei vaan enää ole olemassa, rakennus on nykyään jokin kaupungin virasto. Tutun logon ovat kuitenkin säästäneet sen seinällä.

 

1712557.jpg

 

Poikkesimme myös ortodoksisessa kirkossa. Se oli pieni ja vaatimaton, mutta ortodoksiseen tapaan esillä oli kauniita ikoneja. Niistä en kehdannut kuvaa ottaa, ostin yhden kortin toiminnan tukemiseksi.

Seuraavana aamuna poljimme vielä Vanhaan satamaan kala- ja Esplanadille salaattiostoksille. Sitten pakattiin tavarat ja lähdettiin kohti pääkaupunkia Helsinkiä. Vietimme siellä illan juhlien Siipan serkkupojan häitä. Sulhanen oli kaunis ja morsian oli kommee… vai miten se nyt meni… Hienot häät oli, koristeluun oli nähty vaivaa. Esimerkiksi kankaisten ruokaliinojen koristeita ja metreittäin "helminöyhtää" oli morsian väsännyt tuntitolkulla.

 

1712558.jpg

 

Vaan aiemmin selvitetyt pitsit jäivät autoon, ne kun eivät tuntuneet päälle istuvan. Salosta tarttui mukaan kevyt vaalea hartialiina, sillä juhlittiin. Tuo pitsijakku tulee kokemaan totaalisen muutostyön, joka alkoi jo matkalla.

 

1712559.jpg