Menin viime viikolla hammaslääkäriin, paikka kun oli irronnut hampaasta. Mieli oli huoleton, sillä kyseessä oli hammas, joka oli juurihoidettu jo vuosia sitten. Tiedossa ei siis ollut kivulias toimenpide. Vaan istahdettuani odotushuoneen penkille silmieni edessä seisoi karmaisevan näköinen laite.

Poljettava hammaspora. Katselin vekotinta kauhuissani. Tällaisillako värkeillä täällä hoidetaan? Tutkin poraa tarkemmin, eikä olo tullut yhtään paremmaksi.

Tuijotin konetta kylmän hiki otsalla siihen asti, kunnes hammaslääkäri kutsui minut sisään. Olo helpottui hieman, kun näin, että hoitohuoneessa oli ihan nykyaikaisen näköiset välineet. Silti huomasin penkillä maatessani, että kädet jännittyivät ja jalat tököttivät tikkusuorana moneen kertaan, liekö syytä kaamean vekottimen näkemisen vai lapsuuden traumojen. Onneksi seuraava hammaslääkäriaika on vasta elokuussa...