Vappu meni pihatöitä tehdessä. Tänään on avattu pyöräilykausi. Nyt ehtii taas käsitöiden ja blogin pariin.

Kokeilevassa käsityössä kevään toinen aihe oli Toiseen kertaan keksitty pyörä.

Ensin teimme kukin kollaasin pyörästä. Siihen piti löytää pyörien kuvia yms, mutta polkupyörää ei saanut käyttää. Lisäksi kollaasissa piti olla pyörän historiaa ja muuta siihen liittyvää tietoa. Ei ollutkaan ihan niin helppo juttu kuin äkkiseltään kuullostaa. Netistä onneksi löytyy mitä vaan ja tyhjiin paikkoihin kirjoitin eri lauluista katkelmia, joissa kerrottiin aiheesta. Kollaasin keskellä on kuva myllynkivestä, joka on joskus jauhanut kylän yhteisessä myllyssä.

Sitten oman pyöräni tarinaan:

Alussa oli koukku. Se ammotti tyhjyyttään ystäväni uuden kaupunkikämpän katossa. "Amppelikukkaa en huoli, jotain muuta siihen pitäisi saada", tuumasi ystäväni.

Kurssilla sain työstettäväkseni sinisen pyörän, entisen hitsauslangan kelan. No jopas, tuumasin...

Kokeilin ensin päällystää pyörää värillisillä nahkasuikaleilla. Liian krouvin näköistä, ei passaa. Jotain muuta pitäisi keksiä. Kurssikaveri pujotteli omaan pyöräänsä läpikuultavia kalannahkapaloja. Hmmm, tuota ideaa voisi kehitellä...

Pyörän sinisyys ei sopinut ystäväni sisustukseen. Maalikaupasta ostin spraymaalia ja sen avulla vaihdoin pyörän värin valkoiseksi.

Olen aina ajatellut, että pääsiäismunien sisämyskotelot ovat ihan turhaa krääsää, sen takia ne ovat joutuneet aina roskikseen. Nyt tuli kuitenkin niiden tarve ja jouduin ostamaan Pojalta niitä 10 sentin kappalehintaan. Kallista lystiä!

Kätköistäni löysin pari vuotta säästämäni kerän nepalinaisten sarien ompelun jämäpaloista kehräämää paksua silkkilankaa.

Langasta virkkasin munakoteloiden päälle pussit ja niiden kiinnitysketjut. Ne ripustetaan tulevaan luomukseen roikkumaan. Killuttimet herättivät kurssilla aika lailla hilpeyttä...

Tilkkutyökankaasta, johon oli painettu pieniä kuvioita valkoista valkoiselle, ompelin kaitaleen, joka mahtuisi pujotettuna pyörään.

Silkkilangasta virkkasin ketjusilmukkanauhaa, jonka ompelin käsin ohuella siimalla kangaskaitaleeseen.

Kaitaleen pujotin pyörän tukitankojen väliin ja ompelin sen päät kiinni toisiinsa.

Lähikaupungin sähköliikkeen poistolaatikosta löysin valosarjan, joka oli alunperin pyöreän lasikuvun sisällä. Lasikuvusta oli jäljellä vain hiukan kantaa, muuten se oli ihan käyttökuntoinen. Sain halvalla. Kannat sain pujoteltua helposti siitä pois. Ongelmana oli enää valojen kiinnitys pyörään.

Kokeilin kiinnittää johdon kanttinauhalla, mutta siitä tuli liian paksua jälkeä. Seuraavana yönä heräsin ja muistin, että jossain varastoissani on valkoista metallista kukkalankaa. Löysinkin langan aamulla helposti. Kieputin siis sitä pyörän yläreunan ja sähkölangan ympärille. Lamput laitoin sojottamaan hieman ulospäin, niin kuin pyörän pyöriessä keskipakoisvoiman ansiosta.

Sitten vain amppeliripustimet ja killuttimet paikoilleen. Nuoren Leskirouvan Kaupunkikämpän Kattokruunu on valmis. Tämän luomuksen kunniaksi pidetään kuulemma toiset tuparit...