Kun muutimme nykyiseen kotiimme 10 vuotta sitten, piha oli aika karu. Kuiva karinen mäki, luonnonnurmikko harvahko, kiviä pisti esiin sieltä täältä.  Edelliset vakinaiset asukkaat olivat muuttaneet pois jo lähes 30 vuotta sitten, joten kukkaistutukset olivat aikaa sitten hävinneet. Vai olivatko? Kesän mittaan putkahti sieltä täältä kiinnostavia kasveja esille.

Yksi niistä työntyi esiin entisen pellon kulmasta, tumman vihreät pitkulaiset lehdet, ihan niinkuin narsissilla. Vihdoin tuli esiin pari pientä valkoista kukkaa, vanhanajan valkonarsissi. Vau, mikä löytö! Sen jälkeen varjelin kasvupaikkaa kuin kultamunaa.

Toisena kesänä piha pistettiin ympäri kaivinkoneella ja kiviä nousi niin paljon, ettei takaisin olisi mahtunut. Vihdoin saimme ajaa uudet mullat kaivantoihin ja kukkien istutus alkoi. Valkonarsissin sipuleita löysin pellon reunasta viisi-kuusi kappaletta. Istutin ne kukkamaan reunaan. Pikkuhiljaa ne kasvoivat ja lisääntyivät. Kukkiakin alkoi näkyä enemmän. Levitin kasvualaa ja siirtelin sipuleita uuteen paikkaan useammankin kerran. Nyt niitä kasvaa jo kolmessa paikassa, ovat täydessä kukassa ja niiden tuoksu on huumaava.

Kun vaan katti malttaisi olla syöksymättä niiden sekaan...